Kaikkiaan 53 versopartiolaista ilmoittautui versopartiolaisten vaellusviikonloppuun Nuuksion kansallispuistoon. Loppujen lopuksi paikalle saapui 47 innokasta rinkankantajaa kuudesta eri versolippukunnasta. Sää oli mukava keväinen ja maasto oli komeaa sekä luonto näytti parastaan. Sadekin satoi vain ensimmäisenä yönä.
Perjantaina 16.5. kokoonnuttiin kansallispuiston länsiosiin Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry:n Ranta-nimiselle telttailualueelle, joka oli vuokrattu retkeläisiä varten. Muutaman sadan metrin päässä oli kaivo ja vessat, joita saatiin käyttää. Tulipaikalla tavattiin tuttuja ja keiteltiin iltaruokia, viimeiset teltat nousivat illan pimetessä. Etelätaivaalla näkyneet tummat pilvet saavuttivat leirin klo 1, mutta aamulla kello 7 sade loppui ja keli alkoi kirkastua.
Kuva 1 Lauantaiaamua Ranta-teltta-alueen tulipaikalla – sadepilvistä on vielä jotakin jäljellä taivaalla
Lauantaina 17.5. kokoonnuttiin yhteiseen avaukseen klo 9 tulipaikalle, jossa Sini-Kaari Parkkola Espoon leppäversoista kertoi ehdotetusta reitistä ja jakoi karttoja halukkaille. Ehdolla oli 12 km perusreitti, jota saattoi lyhentää kahdesta kohdasta riippuen kulkijajoukon iästä ja kunnosta. Helsingin Versoveikoista ja -siskoista kertoi yöpymispaikaksi valitun Suolikkaan kämpän maastosta sekä siitä, että oli sovittu tehtävän päivän hyvä työ perillä telttapaikan ja saunomisen vuokrana.
Kuva 2 Tauolla Ruuhijärven etelärannalla
Luonto oli herännyt mainiosti eloon. Lintuja oli maastossa runsaasti ja matelijoita nähtiin useita niin sisiliskoja kuin sammakoita, rantakäärmeitä, kyykäärmeitä ja vaskitsoja. Versot hävisivät maastoon hyvin ja pieniä seurueita näkyi siellä täällä aina pienen hetken. Alue on suosittua ja paljon muita retkeläisiä näkyi olleen liikkeellä.
Kuva 3 Orajärven rannan vaskitsa oli nopea – kuvaan ehti saada vain osan
Maasto olikin yllättävän monimuotoista, vaikka korkeuserot eivät olleet kovin suuria missään kohdassa. Maastossa oli paljon pieniä kallioisia mäkiä ja näiden välissä kauniita lampia. Suunnistamisen haastetta lisäsi se, että karttoihin nähden maastossa oli monin kertainen määrä polkuja eikä reittejä ollut merkattu maastoon., Niinpä kartan ja kompassin kanssa sai olla tarkkana ja helposti tuli pieniä ”ketunlenkkejä”, kun vahva polku ei ollutkaan sama kuin kartassa oleva ja vei vähän eri suuntaan kuin oli aiottu.
Kuva 4 Pikku-Pöksynhaara taisi olla tämä lampi
Kuva 5 Pöksynhaarassa oli toinen isompi taukopaikka
Kuva 6 Reilu 100 m ennen Espoon korkeinta paikkaa lekotteli paikallinen auringonottaja
Kuva 7 Espoon korkein maapiste Mustakorvenkallio 114 mpy
Kuva 8 Ihmeellinen kataja
Kuva 9 Kallioita tosiaankin riitti
Kuva 10 Oikaisukyyti lähdössä kohti Suolikkaan nuorten mökkiä
Kuva 11 Teltat nousevat Suolikkaalle (nuorten mökki taustalla)
Kuva 12 Päivän hyvää työtä tehdään
Lauantai-illaksi kokoonnuttiin Suolikkaalle ja majoittumisten sekä saunomisen jälkeen illalla oli yhteinen iltanuotio pohjoisen niemen kärjessä. Väkimäärä nousikin vielä noin viidellätoista hengellä, kun Suolikkaan nuortenkämpässä oli menossa Espoon leppäversojen sudenpentujen kevätretki. Illan johti Paula Niittymaa Espoon leppäversoista. Niinpä laulettiin, huudettiin, kisattiin ja nähtiin sketsejä.
Kuva 13 Iltanuotiota Suolikkaalla
Sunnuntaina 18.5. oli sovittu aamuyhdeksäksi vaeltajien yhteinen hetki, mutta ”pitkä ilta” oli verottanut kokoontujien määrää. Tapahtuman vastaava Ari Kastepohja Jyväskylän Versoista kertoi ehdotetusta paluureitistä, joka oli 5 km Ruuhijärven eteläpuolitse Ruuhijärven tienristeyksen bussipysäkille asti. Sini-Kaari jakoi halukkaille paluureitin karttoja. Nopeimmat olivatkin olleet jo liikkeellä, kun vielä sudenpennut ja rauhallisemmin ottavat vielä rupesivat vasta tulemaan makuupusseistaan. Vaeltajat hiljentyivät vielä loppurukoukseen ja kiittivät Taivaan Isää mukavasta viikonlopusta Hänen luonnossaan!
Kuva 14 Sunnuntaiaamun kokoontuminen
Kuva 15 Saunassa kuivumassa olleista retkikengistä irtosivat pohjat lähes koko matkalta. Nippusiteet ja jesari pelastivat. Kotikaupungin suutari saa kuulemma haasteen korjata hyvät retkikengät.
Kuva 16 Tauko Pöksynhaaran ja Ruuhijärven välisellä polulla
Kuva 17 Suolikkaan vessalta 5 km ja 2 h Ruuhijärventie ykkösen parkkipaikalle, jonka vieressä on linjan 245 bussipysäkki.
Kokemus oli kerta kaikkiaan hieno. Isompia haavereita ei eikä eksymisiä tapahtunut. Varusterikotkin olivat pieniä ja niistä selvittiin niin, että matka ei katkennut niiden takia. Joku ehdottikin viikonlopulle nimeä Koevaellus, koska siinä on hyvä testata varusteita, kuntoaan ja osaamistaan ennen kesän tosikoitoksia.
Ensi vuonna varmaan tapahtuma järjestetään, mutta tällä kertaa nuotiokeskusteluissa ei noussut uutta kohdetta niin kirkkaana kuin viime vuonna Nuuksio. Kuitenkin luokkaa 50 hengen porukalla ei voi enää luottaa perusnuotiopaikkoihin, koska liikkeellä voi olla samankokoinen joukko tulossa juuri samaan paikkaan yöksi. Samoin vessahuolto ja yksi peseytymismahdollisuus ovat asioita, jotka pitäisi olla toteutettu jollakin tavalla. Leiriministeri tai allekirjoittanut ottaa vastaan ehdotuksia ensi vuodeksi.
Kuva 18 Kotona alkoivat huoltotyöt. Ilta-aurinko kuivatti vaellusteltan hyvin ja sen sai yöksi pakettiin.
Tästä reissusta saisi kysymällä 46 muuta tarinaa – mahtavassa maastossa mahtavassa säässä mahtavalla joukolla! Siitä kiitokset Taivaan Isälle!
Ari Kastepohja
