VERSOVAELLUS 2021
Versovaellukselle lähti loppujen lopuksi 29 versopartiolaista ja osanottajia oli Espoon leppäversoista, Hämeen Haka-Versoista, Joensuun Haka-Versoista, Jyväskylän Versoista, Lahden Versoista ja Turun Versoista. Kaksi perhettä tuli Hettaan omin voimin, kun 21 matkalsita tuli yhtenä ryhmänä julkisilla liikennevälineillä. Joukko jaettiin kuuteen vaellusvartioon, jotka suunnittelivat omat vaellusruokalistansa & ostoslistansa ja saivat ostosrahat, kun nämä oli hyväksytty. Päivisin vartiot liikkuivat itsenäisesti, mutta yöpyivät samoissa paikoissa. Reittinä oli Hetta – Pallas – Jerissuvanto (n. 70 km rinkka selässä) jakaantuen 7 päivälle.
Vaellus päästiin toteuttamaan kyllä, mutta koronan huononnettua julkisia liikenneyhteyksiä, Lappiin mentiinkin etelästä yöjunalla, joka lähti etelästä perjantai-iltana 2.7.2021. Rovaniemeltä eteenpäin käytettiin Eskelisen lapinlinjojen vuorobussia, joka oli Hetassa klo 16.15. Vaelluksen alkupuoli oli todella helteinen, kuumimpana päivänä varjossa lämpötila nousi +33 asteeseen ja loppuosakin oli kesäisen lämmin. Sateita saatiin vasta toiseksi viimeisenä päivänä, jolloin Taivaskeron rinteillä pari vaellusvartiota joutui toteuttamaan ohjeita, mitä tehdä ukkosella avotunturissa. Etelä-Suomessa oltiin jälleen sunnuntaina 11.7.2021 .
Kuva 1 Ounasjärven yli mentiin kahdella venekyydillä
Lauantaina 3.7. saavuttiin Eskelisen lapinlinjoilla Hetan keskustaan. Käytiin ostamassa viime eväät K-kaupasta ja sitten käveltiin 200 m rantaan, jossa vene jo odottikin meitä. Yllättäen ei ollut bussissa muita vaeltajia. Venekyydin jälkeen vaellettiin 6 km Ounasjärven etelärannalta Pyhäkeron autiotuvan pihapiiriin.
Toinen vaelluspäivä (su) kulki Pyhäkeron huipun ja Sioskurun tuvan kautta Tappurin autiotuvan pihapiiriin (11 km).
Kuva 2 Urhea joukkomme heti Ounasjärven ylityksen jälkeen vaellusreitin polun päässä
Kuva 3 Toisena vaelluspäivänä moni kävi uimassa Pyhäkeron juuren tunturilammessa
Kuva 4 Kolmantena vaelluspäivänä Tappurista kohti Pahakurua
Kolmas päivä (ma) oli reissun kuumin ja silloin mentiin Tappurin tuvalta Pahakurun autiotuvan kautta Hannukurun telttailualueelle (9 km). Neljäs päivä (ti) oli lepopäivä eli luppopäivä ja silloin aamuyöstä (kuumuuden takia) suurin osa kulkijoista kävi Ounastunturin etelähuipulla Outtakkalla (6+6 km).
Kuva 5 Luppopäivän aamuyöstä klo 02.30 oltiin Outtakkan (725) huipulla – keskiyön auringon erilainen valaistus toi maiseman esiin erilaisena kuin päivänvalossa
Kuva 6 Luppopäivän illtana Hannukurussa kokoonnuttin perinteiselle iltanuotiolle (ilman nuotiota) virallisen telttailualaueen nuotiopaikalle. Taustalla vasemmalla varaustuvan rakennukset.
Viidentenä päivänä (ke) vaellettiin Hannukurusta Suantunturin laen kautta Suaskurun kodalle, jossa pidettiin taukoa sekä tankattiin vettä lähteestä. Siitä noustiin ”kaikkien nousujen äitiä” pitkin Lumikeron huipulle. Huipulla päivysti kiiruna, joka piti hyvää turvaväliä ihmisiin. Lumikerolta laskeuduttiin Lumikurtuun, jonka poroaidasta mentiin läpi poroportista. Sitten matka jatkui kohi etelää Montellin autiotuvan (lukittu nykyään) viereisen kodan kautta Nammalakurun tunturituvan pihapiiriin varsin tuulisessa kelissä (13 km).
Kuva 7 Lumikeron huipulle kiipeäminen olikin yllättävän iso ponnistus
Kuva 8 Nammalakurun tupa näkyy edessä ja Pallaksen huippuja takana
Kuudentena päivänä (to) kuljettiin Nammalakurusta Rihmakurun kodan kautta Taivaskeron huipulle, luontokeskukseen ja sitten Pallaskodalle, jonka teltta-alueella olikin jo meitä suurempi järvenpääläinen lippukunta leirissä (13 km rinkalla + 1,4 km ilman rinkkaa).
Kuva 9 Alueen korkeimmalla huipulla – Taivaskerolla 807 mpy – oli Lohet-vartio kuudentena vaelluspäivänä
Seitsemäntenä päivänä kuljettiin Pallaskodalta Pyhäjoen luontopolun kautta Sammaltunturin rinteitä pitkin Jerissuvantoon (16 km). Joillekin maisemien muuttuminen metsäisemmiksi olikin pettymys, kun tähän asti oli saatu nauttia avarista tunturimaisemista. Jerissuvannon kämpän pihaan teltat ja riippukeinut nousivat yöksi. Jerissuvannossa oli lomailemassa oululainen perhe, mutta saimme saunoa ja valmistaa keittiössä talkoilla poronkäristykset ja lauantai-aamun brunssin.
Kuva 10 Pallaskodan telttapaikalla oli meitä ennen ”muutama” järvenpääläinen partiolaisten vaellusteltta. He olivat vaeltaneet Ylläkseltä Pallakselle eli tulivat siihen toisesta suunnasta. Koronan takia he eivät uskaltaneet käyttää julkisia liikennevälineitä, vaan olivat liikkeellä pikkuautoilla, joita sitten olikin aika määrä niinkuin myös kuskeja ajamaan autoja.
Kuva 11 Jerissuvannossa poronkäristys nautittiin saunomisen jälkeen ulkona kesäisissä keleissä
Lauantaina 10.7. paluumatkaa varten kannoimme Jerissuvannosta tavaramme 300 m päähän bussipysäkille, johon Kilpisjärveltä tuleva Eskelisen lapinlinjojen bussi kurvasikin vauhdikkaasti. Kolmen tunnin kyydin jälkeen olimmekin jo Rovaniemellä +30 asteen helteessä. Väki pääsi kiertämään kaupunkia ja syömään kunnes klo 20.57 lähti meidän yöjunamme kohti etelää. Kaikilla meillä oli 2 hengen nukkumahytit niinkuin tullessakin.
Palautteessa moni tykkäsi siitä, että kaikki kuusi vaellusvartiota saivat vaeltaa sovittua reittiä itsenäisesti omaan tahtiin käyttäen samoja yöpymispaikkoja. Yksi vartio kokeilikin loppuvaiheessa vaeltaa yöaikaan, mutta yön viileydessä esille nousseiden sääskien takia idea ei tuntunutkaan hyvältä. Palautteessa monelta tulikin halua vaihtaa tulevaisuudessa vaellusajankohtaa, koska päivällä paarmat ja yöllä sääsket & mäkärät eivät tuntuneet mukavilta. Poikkeusellisen lämmintähän oli ja villapaitoja yms. ei tarvittu ollenkaan. Järkeviksi kesävaeltamisen ajankohdiksi silloin jäävät kesäkuun alku ennen juhannausta tai elokuun alku juuri ennen koulujen alkamista.
Kuva 12 Pitkä yöjuna IC274 Tampereella pysähdyksissä – jyväskyläläisten aika hypätä pois klo 05.35 – Helsingissä asti juna oli klo 09.00:n jälkeen, Jyväskylässä klo 10.39, kun jyväskyläläisillä oli kolmen ja puolen tunnin vaihtoaika.
