Tällaisella pienellä artikkelilla on tietysti vaikea kuvailla miten vaelluspäivän eteneminen ja ohjelma kannattaa suunnitella. Tässä jutussa on kuitenkin esitetty joitakin neuvoja, jotka on vaelluksilla havaittu hyviksi toimintaperiaatteiksi.  Tämän jutun lisäksi kannattaa lukea aiempi artikkeli ”Millainen on normaali vaelluspaivä Versovaelluksella?”

Päivän reitin suunnitteleminen

Versovaelluksella suositaan pääasiassa vakiintuneiden reittien polkuja. Usein näille reiteille on muodostunut kaksoisura mönkijällä tehtyjen huoltokäyntien vuoksi. Tällaiset urat ovat turvallisia kulkea sillä niiden päässä tai varrella on aina jokin huollettu retkeilykohde tai riittävän pitkään kulkiessa sivilisaatio.

Huonokuntoisia ja yksittäisiä polkuja käyttäessä kannattaa olla varuillaan. Erityisesti jos samanlaisia polkuja on useampia vierekkäin on todennäköisesti kyse porojen käyttämästä kulkureitistä. Se ei välttämättä johda mihinkään ihmistä kiinnostavaan paikkaan, mutta samansuuntaista kulku-uraa kannattaa toki käyttää niin pitkään kun siitä on hyötyä. Tämä kuitenkin vaatii valppautta suunnistuksessa. 

Jos syystä tai toisesta päivän reitti joudutaan kulkemaan poluttomilla väleillä, pyritään hyvällä säällä kulkemaan puurajassa jolloin suunnistaminen on helpompaa ja maisematkin hienot. Huonolla säällä kannattaa kulkea puuston sisässä jossa on ainakin vähäistä suojaa tuulelta. Kiintopisteiden ottamisen vaikeus tulee tällöin huomioida matkan kestossa.

Reitit on ennalta suunniteltu ainakin karkeasti. Paikan päällä osallistujien, niin aiemmin vaelluksella olleiden kuin olemattomienkin, kannattaa miettiä reitin sopivuutta ja vaihtoehtoisia reittejä. Myös säätila vaikuttaa reittiin kuten edellä on todettu, joten mm. myrskysäällä ennalta suunnitellun reitin järkevyyttä kannattaa miettiä ja epävarmassa tilanteessa valita turvallisempi vaihtoehto jos sellainen on.

On hyvä tapa yrittää suunnitella reitti mahdollisimman vähän nousuja ja laskuja sisältäväksi. Reitin lyhyys on niin ikään hyvä tavoite, mutta yleensä kävelyvauhti ja nousut väsyttävät enemmän kuin 1-2 km:n rauhallinen lisämatka tasaisemmassa maastossa. Tietysti maisemien vuoksi voi kannattaakin kiivetä jyrkempiä kohtia, mutta koko päivän jaksaminen on huomioitava.

Tauot

Vaelluksella väsymys tulee usein yllättäen, kun kehosta loppuu polttoaine. On järkevämpää (joskaan ei ehkä aina helpompaa) levätä ja tankata evästä usein ja vähän kuin harvoin ja pitkään/paljon. Taukojen pitäminen on toki rinkan jatkuvan nostamisen vuoksi vaivalloista. Tätä voi helpottaa niin, että vaellusryhmässä autatte joka kerralla rinkat toisillenne selkään, jolloin rasittava ponnistelu vähenee.

Kannattaa myös arvioida kannettavan veden määrää. Useimmista tunturialueen puroista ja järvistä voi juoda. Veden ottamisesta ja käyttämisestä on tulossa myöhemmin oma juttunsa.

Hyvä taukotahti on 30-45 minuutin kävelyn jälkeen pitää 10-15 minuutin tauko, jolla rinkat otetaan selästä. Ylämäissä hengitys kannattaa saada tasaantumaan useamminkin, mutta rinkkaa ei ehkä kannata jokaisella hengähdystauolla heittää selästä.

Päivällä pidetään lounastauko paikassa jossa on saatavilla vettä. Vaarana on, että aikaa vierähtää tällä tauolla niin paljon että saapuminen viivästyy yhtä paljon. Kannattaa pyrkiä siihen että lounastauon ehdoton maksimikesto on 2 tuntia. Siinä ehtii rauhassa keittää ruoat, tiskata astiat ja huoltaa varusteita sekä hieman levätä tekemättä mitään.

Kahden tunnin tauon onnistuminen edellyttää ruokailun suunnittelua ja siihen liittyvien tehtävien jakoa ennalta. Erityisesti huonolla säällä on erittäin järkevää pystyttää suoja väliaikaisestikin. Jos teltassanne on mahdollisuus irrottaa sisälteltta mahtuu samaan telttaan ruokailemaan useampikin. Ruoka kannattaa valmistaa paloturvallisuuden vuoksi teltan ulkopuolella säällä kuin säällä.

Myös luonto kutsuu matkan varrella…

Kun hätä on kädessä on vaihtoehdot vähissä. Kämppien ja tulipaikkojen yhteydessä olevat puuceet kannattaa hyödyntää aina sekä mukavuus- että egologisuusnäkökohdista johtuen. Näin on myös matkan aikana, erityisesti ruokatauoilla, jotka kannattaa tästä syystä pitää mahdollisuuksien mukaan huolletuilla tulipaikoilla. Ellei pysähdystä voida ajoittaa tulipaikoille pidetään huolta, että pysähdytään metsäisellä tai muuten pehmytpohjaisella alueella. Avotunturissa maaston kuluminen ja vaurioituminen pitkäksi aikaa kaivamisen vuoksi on merkittävää.

Vartion yhteisissä varusteissa kannetaan vähintään yhtä kevyttä muovista puutarhalapiota, jonka avulla jätöksiä varten kaivetaan matalahko kuoppa, joka täytetään ennen paikalta poistumista. Muovia sisältävät jätteet kuten terveyssiteet ja kosteuspyyhkeet tulee pyrkiä mahdollisuuksien mukaan hävittämään muuten kuin hautaamalla. Arktisessa luonnossa muovit eivät maadu käytännöllisesti katsoen koskaan!

Christian Kivimäki