Hygienia

Hygienia on mahdottoman hieno sana, jonka kaikki periaatteessa ymmärtävät “pese kädet”-tyyppisistä ohjeista. Tarkkaanottaen hygienia tarkoittaa, että ympäristö ja ihminen pidetään erillään sillä tavoin, että ihminen säilyy terveenä.

Tässä jatko-osassa Ensiapu vaelluksella -juttuun käsitellään sitä miten pysyä terveenä vaelluksella useimmista taudeista ja myrkytyksistä. Ennaltaehkäisy on myös hygienian tavoite. Siispä jatkamme samassa hengessä sillä, miten torjua kaikkea ikävää ja kurjaa mitä huolimattomasta ”ympäristön ja ihmisen erillään pidosta” voi aiheutua. Älkää pelätkö vaikeat sanat loppuvat tähän ingressiin.

Ruokahygienia

Lienee selkeää, että vaelluksella syödään parasta ennen-päiväyksen sisällä olevia ruokia. Kaikkien mukana kannettavien raaka-aineiden ja itsetehtyjen puolivalmisteiden osalta pitää arvioida tarkkaan säilyvätkö ne ihmiselle vaarattomina useampien päivien ajan.

Jotkin tuoretuotteet pystyy kuljettamaan kohtuullisen hyvin esimerkiksi rinkan sisällä niin, että ne säilyvät syömäkelpoisina. Esimerkiksi makkarat, salamit, metvurstit ja suolattu voi säilyvät hieman jääkaappikylmää lämpimämmässäkin. Säilyvyyttä voi entisestään parantaa kun ottaa mukaan sopivan umpiopurkin, jonka voi leiriytymisen ajaksi sijoittaa narun ja kiven avulla varmistettuna lähijokeen tai järveen. Vesistöistä löytyy kesäisinkin kohtia, joissa veden lämpötila on n. 10 astetta. Myös lähteitä, joissa vesi on kylmää on alueella jonkin verran.

Mukana kuljetetut tuoretuotteet kuten pehmeät leivät, makkarat, ym kannattaa syödä viimeistään 2 vuorokauden sisällä vaelluksen alkamisesta. Käytännössä viimeistään 2. vaelluspäivän lounaalla.

Terveydelle vaarallisinta ruokaa ovat itse tehdyt tuoreena kuivatuista raaka-aineista kuivatetut ruoat. Erityisesti liha ja kananmuna. Kalaa emme voi riskeistä johtuen suositella kuivattavaksi vaikka se varmasti onnistuukin. Riskiä voi pienentää olemattomiin kun kypsennät ja suolaat raaka-aineet ennen kuivattamista, kuivatat mahdollisimman nopeasti (ilmanvaihtuminen tärkeämpää kuin lämpötila), ja säilytät kuivatut materiaalit ilmatiivisti ja mieluusti vakuumisti pakattuinta pakastimessa vaellukselle lähtöön saakka.

Ruoanlaitossa, vaikka kädet olisikin pesty, vältetään koskemasta elintarvikkeisiin paljain käsin ja käytetään ruoanvalmistusvälineitä: lastat ja kauhat eivät juurikaan paina, mutta saattavat estää monet tartunnat. Retkiruoan tekemisestä on tulossa oma artikkelinsa.

Tiskausta ei pystytä aina tekemään kuumalla vedellä, mutta tällöin pyritään käyttämään pesuainetta ja kylmää vettä (mielellään mäntysuopa) reilusti. Astiat tulee pestä kuitenkin vähintään kerran vuorokaudessa kunnolla kuumalla vedellä.

Ruokamyrkytys

Ruokamyrkytys johtuu ruoassa olleista taudinaiheuttajista: tartuntataudeista tai myrkyllisistä aineista. Monet ruoassa kasvaneista bakteereista ovat myrkyllisiä. Tyypillisiä oireita ovat ripuli, pahoinvointi, oksentelu ja vatsakipu. Pääkeino estää ruokamyrkytys on toimia edellisen luvun ohjeiden mukaan eli huolehtia ruokien syömäkelpoisuudesta.

Ruokamyrkytys menee lievissä tapauksisa ohi itsestään, mutta ei välttämättä kovin nopeasti. Lääkärin apua tarvitaan jos nousee korkea kuume, uloste on veristä tai oireet ovat rajuja. Pääasiassa riskinä on henkilön ravinnonsaanti ja erityisesti vedensaanti.

Ruokamyrkytys vie ravinnon imeytymisen häiriintyessä voimat kokonaan ja vaellus ei pysty sairastuneen osalta jatkumaan ennen tervehtymistä.

Henkilökohtainen hygienia

Puhtaus on yhtä tärkeä ennaltaehkäisyn muoto kuin muutkin. Vaelluksen onnistumisen kannalta ruoansulatuksen ongelmat vievät nopeiten voimat.

Tärkein hygieniatoimi on huolellinen käsien pesu käymälässä käynnin jälkeen ja ennen ruoanvalmistusta. Tärkeätä on myös oman tekemisen tarkkailu niin, että sormien viemistä suuhun vältetään mahdollisimman paljon. Esimerkiksi eväiden syönnissä voi syödä eväsnäkkärit suoraan pussista leipään koskematta ja naposteltavatkin voi varovasti kopistella vaikka hihalle tai käyttää niiden syömiseen lusikkaa erikseen sormilla suuhun viemisen sijaan.

Vaelluksella ei tietenkään ole mahdollisuutta peseytyä suihkussa. Vettä on silti saatavilla helposti ja peseytymismahdollisuus on syytä hyödyntää päivittäin. Joka päivä kannattaa pestä tai ainakin pyyhkiä jalat, kainalot ja intiimialueet. Tehtävään on kaupallisia kosteuspyyhkeitä, mutta pesu onnistuu myös erikseen varatulla pienellä vesipullolla ja ja kuivaaminen vaikkapa vauvaharsolla, jota voi myös pestä pesuaineella vaelluksen edetessä. Rohkeimmat voivat tietysti hoitaa pesun uimalla, mutta sen varaan ei voi laskea koko puhtautta, sillä Lapin vedet lämpenevät harvoin yli 16 °C ja rannat eivät ole varsinaisia hiekkarantoja. Lisäksi Lapin ekosysteemi on herkkä ja pesuaineet eivät kuulu samoihin vesistöihin joita myös juodaan. Vaelluksen keskivaiheella kaikki pääsevät saunomaan.

Käymäläasioinnista ja muistakin intiimistä

Intimiiasioistakin on syytä kirjoittaa. Vaikka puhtaudesta tällä saralla tietysti oletetaan vaellukselle osallistuvan jo tietävän, on asia sen vaikutusten vuoksi syytä kerrata. On äärimmäisen tärkeää että vähintään päivän kävelyosuuksilla peräaukon, sukuelinten ja nivusten alue on puhdas. Sosiaalisista ja viihtyvyyssyistä toki muulloinkin 🙂 Käymälässä käymiseen kannattaa wc-paperin lisäksi varata mukaan pullollinen (älä käytä juomapulloa tähän) vettä, jota voi käyttää joko wc-paperin kostuttamiseen ja takapuolen pyyhkimiseen tai suoraan alapesuun. WC-paperi ei myöskään paljoa paina, ota varulta oma vararullasi mukaan, jotta riittävyyttä ei tarvitse miettiä.

Muistutuksena myös, että vaikka intiimiasiat ovat nimensä mukaisesti henkilökohtaisia asioita ja niistä ei mielellään muille puhuisi, on todella tärkeää, että haittaa aiheuttavat intiimiongelmat joista ei itse selviydy tuodaan luotettavan aikuisen tietoon. Henkilön ei siis tarvitse olla vaellusryhmän johtaja vaan sellainen johon luotat. Myös kaverisi käy, jos arvioitte, että selviätte ongelmasta, mutta muistakaa että tärkeintä on, että saat vaivoihisi ja kipuihisi kunnollista apua ajoissa ja niin että vaelluksesta selviytyminen ei tämän vuoksi vaarannu. Ongelmat käsitellään luottamuksellisesti kun olet asian ottanut puheeksi.

Käsidesin käyttö on ihan hyvä asia, mutta koska sitä ei tulisi käyttää likaisiin käsiin ja toisaalta sitä ei tulisi käyttää myöskään pesun jälkeen märkiin käsiin, on vaelluksella saippuapesu suositelluin käsienpesun muoto. Saippualla ja vedellä tehty epäpuhtauksien poishuuhdonta on myös tutkitusti vähintään yhtä tehokas kuin desinfiointiaineella tehty bakteerien ja virusten tappaminen.

Jalkahygienia

Jalat vievät meitä koko viikon eteenpäin, joten on kutakuinkin yhtä tärkeää, että kannat huolta myös jalkojen hyvinvoinnista.

Jos arvioit tai sinulle on kokemusta omasta hiertymäherkkyydestäsi voit varautua omatoimisesti. Monet saavat apua erilaisista voiteista, talkista ja teippauksesta. Näitä varataan myös vaellusryhmälle, mutta ne eivät välttämättä riitä koko vaellusryhmän käyttöön koko vaelluksen ajaksi vaan ovat enemmänkin yllättävien tilanteiden vuoksi mukana. Erittäin tehokkaaksi ovat osoittautuneet mm. Compeed-tuotteet, myös muita vastaavia on markkinolla. Niillä ongelmia on helppo ennaltaehkäistä.

Vaelluksella ei kannata leikata varpaankynsiä, ainakaan liian lyhyiksi. Turvallisinta on leikata kynnet 3-4 päivää ennen vaellusta, jolloin kynsien kasvu ehtii tasaamaan mahdolliset pahat leikkausvirheet.

Jalat kannattaa pestä ja kuivata joka ilta – siihen voit hyödyntää samaa pulloa jota käytät käymäläasioinneilla. Käytä erillisiä yösukkia, jotka säilyvät puhtaampina kuin kävelykäytössä olevat sukat. Pese kävelyssä käyttämäsi sukat ainakin kertaalleen vaelluksen aikana, erityisesti jos sinulla ei ole monia vaihtosukkia.

Kenkien kuivanapito on yhtä tärkeää kuin jalkojen huolto. Aina kun mahdollista, vähintään ruokatauoilla ja leiriin päästessä, kannattaa mahdollisuuksien mukaan ottaa kengät jalasta ja irrottaa pohjalliset. Vaihda ilmavat ja kevyet leirikengät jalkaasi ja siirrä kengät kuivumaan auringonpaisteeseen. Myös tuulinen paikka on hyvä kuivatukseen. Nuotion lähellä ei kannata etenkään nahkaisia kenkiä kuivatella, ne vaurioituvat helposti sellaisessakin paikassa, jossa ihmisen paljas iho kestää lämmön.

Yksi tapa nopeuttaa kuivumista on hyödyntää muutamaa sanomalehtiarkkia, joiden annetaan imeä kosteutta kengistä. Sateella kuivattelusta ei tietysti tule mitään – silloin voi vain vaihtaa kuivia sukkia ja jos sellaiset on mukana, varapohjallisia.

Christian Kivimäki